Otsikko kuvaa eilistä iltalenkkeilyä. Kävin Sylvi-sakemannin (n. 7 kk) kanssa hihnalenkillä ja olin kertakaikkisen ylpeä ja onnellinen neidon käyttäytymisestä. Ensinnäkin, hyvin vähän hihnalenkkeillyt koira kulkee nätisti hihnassa, ja mikä parasta, tottelee kun kiellän vetämästä. Moista ihmettä ei ole tapahtunut sitten… No, edesmennyt rakas Roope-labbiksemme lakkasi vetämästä täytettyään 7 vuotta 😉 Sylvin kanssa toisten koirien ohitukset tapahtuivat myös varsin mallikelpoisesti. Tosin se on vielä hyvinkin harjoitteluasteella, mutta olen oikein tyytyväinen. Lenkin mittaan tehtiin myös monta lyhyttä seuraamisharjoitusta. Niissäkin on vielä säätämistä, mutta eipä tuota liiemmin olla vielä harjoiteltukaan.
Sitten kävin Moona-labbiksen kanssa metsälenkillä. Lenkin ajan mietin Moonan retuuttamisongelmaa, josta olen myös ihan koirankouluttajan kanssa käynyt keskustelua. Menemättä nyt tässä ongelman ytimeen sen tarkemmin, puhumattakaan niistä seuraamuksista mitä retuuttamisesta oli melkein aiheutua (onneksi EI aiheutunut) tässä keskustelujen ja oman mietinnän tulos:
1) Pidän sallittua pallo-naru-retuutuslelua lenkeillä mukana.
2) Jos Moona aikoo alkaa retuuttamaan omin luvin em. lelua tai mitä tahansa, kiellän sitä. (Opettelen siis ennakoimaan retuutustilanteet ja lukemaan paremmin koira käytöstä!)
3) Minä päätän milloin Moona saa retuuttaa sallittua lelua.
4) Yritän näillä keinoilla karsia retuuttamisen kokonaan pois, sillä noutajahan ei oikeastaan saisi sellaista tehdä… (Eikä Moona damia retuutakaan, sitä se osaa käsitellä oikein.)
Tästä omasta ajatuspolustani juttelen vielä kouluttajan kanssa ja fiksaan ”koulutussuunnitelmaani” sen mukaan.
Moonasta vielä… Lenkin jälkeen treenattiin pihassa irti seuraamista, liikkeestä istumist ja viimeisenä harjoituksena oli maahan meno ja siinä paikalla pysyminen, joka tapahtuikin oikeinkin mallikelpoisesti.
Kyllä, kyllä Moona nämä osaa. Hillitön innostus vaan aiheuttaa sen, että ensin se ei malta kuunnella ja sitten kun se alkaa kuunnella, se ei malttaisi millään tehdä niin kuin pitäisi. Höselö mikä höselö, mutta treeni jatkuu 🙂 Ja jos me vaikka Moonan kanssa päästäisiin agilitya treenaamaan pian, ja keväällä kunnon noutoharjotteluun…
Tässä kuvassa on sitä jotain. Sitä, miksi ja mistä tykkään labbiksista. Toimintaa! Omanlaistansa sellaista ♥