Leo on kotiutunut. Siitä on tullut rrrrriiiiviö :love:
No, elämä on sellaista kuin se nyt vaan pikkupentusen kanssa voi olla. Vähän väliä hypätään ulkona, ja silti lätäköitä ja kikkareita löytyy lattoilta. Ja pentu on t-o-d-e-l-l-a suloinen kun se nukkuu… Hereillä ollessaan se ehtii puuhastella vaikka mitä turhaa ja väärää, vaikka kuinka koitetaan keksiä sille oikeanlaista tekemistä. Uteliaana se kulkee myös isoveljensä Lakun perässä ja yrittää saada tältä huomiota. IsoisoisoisoISOsisko-Sylviäkään se ei enää pelkää, paitsi silloin kun se haukkuu. Sillä saksanpaimenkoirallahan on ISO ääni…. Ja kissat. Ne vasta kiinnostavia ovatkin, mutta eiväthän ne tee laisinkaan Leon kanssa tuttavuutta. Paitsi silloin kun Leo nukkuu. Jostain kumman syystä. Kissaparat ♥.
Leo osaa jo istua. Se osaa myös uida. Se tunnistaa oman nimensä ja tulee luokse kutsusta. Ruokakupille menoa opetellaan nyt. Kupille ei sännätä pää viidentenä jalkana, vaan syömään pääsee vasta kun rauhoittuu. Ja Leoa kammataan joka päivä. On siinä pienellä hauvavauvalla paljon opittavaa…
Laku on ollut Sannan kanssa tämän viikon JAT:in agilityleirillä, joka päivä klo 9-15. Siellä on ollut kuulemma tosi kivaa. Laku on innokas agilitykoira, ja iltaisin se on ollut tosi väsynyt. Eli treeni on tehnyt hyvää! Parivaljakko jatkaa leirin jälkeen sitten oikealle alkeiskurssille.
Minä haluuuuuuuuun kanssa. Agilityyn. Sylvin kanssa ensin. Paitsi että en minä osaa ohjata maksikoiraa. Mutta menen silti. Heti kun pääsen. Nyt on kauhea into päästä harrastamaan koirien kanssa. Ja hyvä niin, sillä tämän lauman kanssa onkin kyllä syytä harrastaa jotain. Leokin on jo valmiiksi ilmoitettu agilityn alkeisiin heti syksyllä, kun se saa rokotukset.
Tänään on taas jalkapallon täyteinen ilta tiedossa. Pojat ovat juuri parhaillaan taitotreeneissä ja illalla sitten toisella on oman joukkueen treenit ja toisella peli. Mukava ilta jälleen tiedossa. Minusta on ihana viettää kesäiltoja futista katsellen. Ja IHAN oikeasti. Siinä vaan on sitä jotain!!’
