Tassutellaan

Niin se blogin pito jäi alkuinnostuksen jälkeen. Kuten niin moni muukin asia elämässäni.

Paljon on tapahtunut, mutta paljon on myös jäänyt tapahtumattakin. Niitä tapahtumattomia asioita on turha listata tähän. Tulee vain paha mieli ajatellessa, että JOS olisin tehnyt sen ja sen ja vielä tuonkin asian loppuun… Olkoot.

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.
Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.
-Eeva Kilpi-

Minun henk.koht. ongelmani on se, että innostun silmänräpäyksessä (melkein) kaikesta, ja sitten into lopahtaa ihan yhtä nopeasti kuin alkoikin. Niin se vaan on. Kunpa oppisin ensin vähän miettimään ja harkitsemaan mihin säntään. Mutta kun en ole täydellinen…

 Se siitä. Käsityörintamalle kuuluu seuraavaa: olen virkannut ison kasan isoäidinneliöitä, enkä vielä tiedä mitä niistä teen. Olen virkannut myös verhoa. Ja nyt neulon omaa villatakkiani, josta valmiina on vain takakappale. Palmikkoneule vie aikaa, vaikkei se vaikeaa olekaan.

Koirille kuuluu hyvää. Treenit ovat nyt jääneet vähän vähemmälle taas kesän kuluessa, mutta muuten on pidetty hauskaa. Tänäänkin rymysin pari tuntia kolmikon kanssa metsässä keräämässä mustikoita. Ja syömässä niitä. Nam.

Mustikoita

 Suomen kesä on ihana!! Metsä on ihana!

virkkaus